halko

Suomi

Halkoja

Substantiivi

halko (1-D) (monikko halot)

1. tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu puu, josta tehdään pilkkeitä eli klapeja polttopuuksi

   Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.

   hakata halkoja

   Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.

2. (arkikieltä) polttopuu
3. (slangia) isokokoinen matkapuhelin
4. (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlko/

• tavutus: hal‧ko

Etymologia

Johdos samasta vartalosta kuin haljeta.

Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen halko, karjalan halko, vepsän haug, vatjan alko, viron halg ja liivin alg.

Käännökset

1. tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi

englanti: firewood, split log espanja: leña, tronco ruotsi: vedträ

saksa: Holzscheit n., Scheitholz n., Brennscheitholz, Stückholz, Spaltholz, Meterscheiter, (ei halkaistu) Rundholz n. venäjä: полено n. viro: halg, puuhalg

Liittyvät sanat

halkoa, halottu, klapi, pilke, polttopuu, puu, tukki

Yhdyssanat

halkokattila, halkokellari, halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkoluukku, halkolämmitteinen, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, halkovarasto, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko, sekahalko

Substantiivi

halko (1)

1. (slangia) hallituksen kokous

Aiheesta muualla

• halko Kielitoimiston sanakirjassa