haltuun
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
haltuun
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin omistukseen tai käyttöön
- Lukija sai kirjan haltuunsa.
- (+ genetiivi) jonkun tai jonkin huolehdittavaksi
- Annoin testamentin asianajajan haltuun.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑlt̪uːn/
- tavutus: hal‧tuun
Taivutus muokkaa
- Sana on alun perin yksikön illatiivimuoto hallintaa merkitsevästä sanasta *haltu, joka ei ole substantiivi vaan vaillinaisesti taipuva adverbi, joka esiintyy myös yksikön inessiivissä hallussa ja yksikön elatiivissa hallusta.
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- haltuun Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.