Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hapettuminen (38)

  1. kemiallinen reaktio, jossa aineen hapetusluku kasvaa aineen yhtyessä happeen
    Hapettumisessa hapettuva aine luovuttaa muodollisesti elektroneja pelkistyvälle aineelle.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hapettuminen hapettumiset
genetiivi hapettumisen hapettumisten
hapettumisien
partitiivi hapettumista hapettumisia
akkusatiivi hapettuminen;
hapettumisen
hapettumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi hapettumisessa hapettumisissa
elatiivi hapettumisesta hapettumisista
illatiivi hapettumiseen hapettumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hapettumisella hapettumisilla
ablatiivi hapettumiselta hapettumisilta
allatiivi hapettumiselle hapettumisille
muut sijamuodot
essiivi hapettumisena
(hapettumisna)
hapettumisina
translatiivi hapettumiseksi hapettumisiksi
abessiivi hapettumisetta hapettumisitta
instruktiivi hapettumisin
komitatiivi hapettumisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hapettumise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hapettumis-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa