Katso myös: Harjus
Wikipedia
Katso artikkeli Harjus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

 
Harjus

harjus (39)

  1. harri, Itä- ja Pohjois-Suomen joissa ja jossain määrin Perämeren ja Selkämeren rantojen jokisuissa tavattava pienehköksi jäävä lohikala, jolla on voimakkaasti kehittynyt selkäevä (Thymallus thymallus)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrjus/
  • tavutus: har‧jus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harjus harjukset
genetiivi harjuksen harjusten
harjuksien
partitiivi harjusta harjuksia
akkusatiivi harjus;
harjuksen
harjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi harjuksessa harjuksissa
elatiivi harjuksesta harjuksista
illatiivi harjukseen harjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harjuksella harjuksilla
ablatiivi harjukselta harjuksilta
allatiivi harjukselle harjuksille
muut sijamuodot
essiivi harjuksena harjuksina
translatiivi harjukseksi harjuksiksi
abessiivi harjuksetta harjuksitta
instruktiivi harjuksin
komitatiivi harjuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harjukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
harjus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

harjuslauta

Aiheesta muualla muokkaa

  • harjus Kielitoimiston sanakirjassa
  • harjus Tieteen termipankissa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

harjus (gen harjuse)

  1. harjus

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa