harjus
Katso myös: Harjus |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
harjus (39)
- harri, Itä- ja Pohjois-Suomen joissa ja jossain määrin Perämeren ja Selkämeren rantojen jokisuissa tavattava pienehköksi jäävä lohikala, jolla on voimakkaasti kehittynyt selkäevä (Thymallus thymallus)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑrjus/
- tavutus: har‧jus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harjus | harjukset |
genetiivi | harjuksen | harjusten harjuksien |
partitiivi | harjusta | harjuksia |
akkusatiivi | harjus; harjuksen |
harjukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harjuksessa | harjuksissa |
elatiivi | harjuksesta | harjuksista |
illatiivi | harjukseen | harjuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harjuksella | harjuksilla |
ablatiivi | harjukselta | harjuksilta |
allatiivi | harjukselle | harjuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harjuksena | harjuksina |
translatiivi | harjukseksi | harjuksiksi |
abessiivi | harjuksetta | harjuksitta |
instruktiivi | – | harjuksin |
komitatiivi | – | harjuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harjukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
harjus- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
harjus (gen harjuse)