Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

harkittu (1-C) (komparatiivi harkitumpi, superlatiivi harkituin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, jota on pohdittu, pohdinnan kohteena ollut; punnittu, puntaroitu; tarkkaan ajateltu, perusteellisesti mietitty
  2. (oikeustiede) tarkoituksellinen, suunnitelmallinen
    harkittu teko

Etymologia muokkaa

  • 2. partisiippi verbistä harkita pass.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

harkittu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä harkita