haukata
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
haukata (73-A) (taivutus[luo])[1]
- puraista pala
- Kuka on haukannut omenastani?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑu̯kɑt̪ɑˣ/
- tavutus: hau‧ka‧ta
Etymologia muokkaa
Johdos haukkaamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta.[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: haukkoa
Aiheesta muualla muokkaa
- haukata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukata.