Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haukku (1-A)

  1. koiran haukunnan ääni
  2. (kuvaannollisesti) alentava moite
    Ei haukku haavaa tee.
  3. suupala jostakin, haukkaus
  4. (lastenkieltä) koira

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑu̯kːu/
  • tavutus: hauk‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haukku haukut
genetiivi haukun haukkujen
partitiivi haukkua haukkuja
akkusatiivi haukku;
haukun
haukut
sisäpaikallissijat
inessiivi haukussa haukuissa
elatiivi haukusta haukuista
illatiivi haukkuun haukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haukulla haukuilla
ablatiivi haukulta haukuilta
allatiivi haukulle haukuille
muut sijamuodot
essiivi haukkuna haukkuina
translatiivi haukuksi haukuiksi
abessiivi haukutta haukuitta
instruktiivi haukuin
komitatiivi haukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hauku-
vahva vartalo haukku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • ei haukku haavaa tee

Aiheesta muualla muokkaa

  • haukku Kielitoimiston sanakirjassa