henki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- hengitys; hengitettävä ilma
- En saa henkeä! Hengitykseni on lamautunut!
- Pekan henki haisee valkosipulilta.
- elämä
- Jari ryöstettiin ja häneltä oli vähällä mennä henki.
- Ikävimmässä tapauksessa ilman pelastusliiviä veneilevä voi huomata henkensä hävinneen.
- Kissalla sanotaan olevan peräti yhdeksän henkeä.
- tunnelma, ilmapiiri
- Sillä työpaikalla on aika huono henki; ennen oli toisin, silloin riitti yhteishenkeä.
- (lukumäärää ilmaistaessa) henkilö
- Hissi on vain viidelle hengelle.
- (taruolento, uskonto) henkiolento
- Vielä nykyisinkin pelätään pahoja henkiä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: ˈhe̞ŋk̟i
- tavutus: hen‧ki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | henki | henget |
genetiivi | hengen | henkien (henkein) |
partitiivi | henkeä | henkiä |
akkusatiivi | henki; hengen |
henget |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hengessä | hengissä |
elatiivi | hengestä | hengistä |
illatiivi | henkeen | henkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hengellä | hengillä |
ablatiivi | hengeltä | hengiltä |
allatiivi | hengelle | hengille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | henkenä | henkinä |
translatiivi | hengeksi | hengiksi |
abessiivi | hengettä | hengittä |
instruktiivi | – | hengin |
komitatiivi | – | henkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | henge- | |
vahva vartalo | henke- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
suomalais-ugrilaisesta kantakielestä merkityksessä hengitysilma, höyry[1]
Käännökset muokkaa
|
|
|
|
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: hengetön, henkevä, henkinen, hengellinen
- adverbit: henkisesti, henkitoreissaan
- substantiivit: henkiin, henkilö, henkisyys
- verbit: hengähtää, henkiä, henkistää, henkistyä, henkivakuuttaa
Yhdyssanat muokkaa
asevelihenki, hengenahdistus, hengenelämä, hengenheimolainen, hengenheimolaisuus, hengenhätä, hengenlaatu, hengenlahjat, hengenlähtö, hengenmeno, hengenmies, hengenpelastaja, hengenpelastus, hengenpidin, hengenravinto, hengentuote, hengenvaara, hengenveto, hengenviljely, hengenvoima, henkeäsalpaava, henkihieveriin, henkihieverissä, henkikaarti, henkikaste, henkikirjoittaja, henkikirjoitus, henkikulta, henkilääkäri, henkimaailma, henkiolento, henkiparannus, henkiparantaja, henkipatto, henkireikä, henkiriepu, henkirikollinen, henkirikos, henkitiede, henkitore, henkitorvi, henkivakuuttaa, henkivakuutus, henkivartija, henkivartio, henkiystävä, hurmahenki, ihmishenki, ilmanhenki, joukkohenki, joukkuehenki, kansallishenki, kapinahenki, kilpailuhenki, kiusanhenki, korvenraivaajahenki, laumahenki, luokkahenki, maahenki, maakuntahenki, me-henki, pahahenki, pioneerihenki, taisteluhenki, talkoohenki, toverihenki, tuulenhenki, työpaikkahenki, urheiluhenki, yhteishenki
Idiomit muokkaa
- hengen lähtö lähellä
- lähellä kuolemaa
- olla hengessä mukana
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
- Itse en pääse paikalle, mutta olen hengessä mukana.
- olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
Aiheesta muualla muokkaa
- henki Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi muokkaa
henki
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henkiä
Viitteet muokkaa
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)