Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heppu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä) (yleensä miespuolinen) henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhepːu/
  • tavutus: hep‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heppu heput
genetiivi hepun heppujen
partitiivi heppua heppuja
akkusatiivi heppu;
hepun
heput
sisäpaikallissijat
inessiivi hepussa hepuissa
elatiivi hepusta hepuista
illatiivi heppuun heppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hepulla hepuilla
ablatiivi hepulta hepuilta
allatiivi hepulle hepuille
muut sijamuodot
essiivi heppuna heppuina
translatiivi hepuksi hepuiksi
abessiivi heputta hepuitta
instruktiivi hepuin
komitatiivi heppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hepu-
vahva vartalo heppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • heppu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B