heppu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) (yleensä miespuolinen) henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhepːu/
- tavutus: hep‧pu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heppu | heput |
genetiivi | hepun | heppujen |
partitiivi | heppua | heppuja |
akkusatiivi | heppu; hepun |
heput |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hepussa | hepuissa |
elatiivi | hepusta | hepuista |
illatiivi | heppuun | heppuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hepulla | hepuilla |
ablatiivi | hepulta | hepuilta |
allatiivi | hepulle | hepuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heppuna | heppuina |
translatiivi | hepuksi | hepuiksi |
abessiivi | heputta | hepuitta |
instruktiivi | – | hepuin |
komitatiivi | – | heppuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hepu- | |
vahva vartalo | heppu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- heppu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B