heven
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- hepene, yleinen nimitys vaatteesta, lähinnä monikossa (yksikössä usein hepene)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heven hepene |
hepenet hepeneet |
| genetiivi | hepenen hepeneen |
heventen hepenien hepeneiden hepeneitten |
| partitiivi | heventä hepenettä |
hepeniä hepeneitä |
| akkusatiivi | heven hepene; hepenen hepeneen |
hepenet hepeneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hepenessä hepeneessä |
hepenissä hepeneissä |
| elatiivi | hepenestä hepeneestä |
hepenistä hepeneistä |
| illatiivi | hepeneen hepeneeseen |
hepeniin hepeneisiin hepeneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hepenellä hepeneellä |
hepenillä hepeneillä |
| ablatiivi | hepeneltä hepeneeltä |
hepeniltä hepeneiltä |
| allatiivi | hepenelle hepeneelle |
hepenille hepeneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hepenenä hepeneenä (hevennä) |
hepeninä hepeneinä |
| translatiivi | hepeneksi hepeneeksi |
hepeniksi hepeneiksi |
| abessiivi | hepenettä hepeneettä |
hepenittä hepeneittä |
| instruktiivi | – | hepenin hepenein |
| komitatiivi | – | hepeneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hepene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heven- | |
* Huom! Sanan heven yksikkömuodot ovat harvinaisia, muodot ovat lähinnä monikkovoittoisia. Yksikössä käytetään yleensä sanan hepene muotoja.