Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hiki (7)

  1. pienten hikirauhasten erite, neste jota kuumuudessa leviää ihon pintaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhiki/
  • tavutus: hi‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiki hiet
genetiivi hien hikien
(hikein)
partitiivi hikeä hikiä
akkusatiivi hiki;
hien
hiet
sisäpaikallissijat
inessiivi hiessä hiissä
elatiivi hiestä hiistä
illatiivi hikeen hikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiellä hiillä
ablatiivi hieltä hiiltä
allatiivi hielle hiille
muut sijamuodot
essiivi hikenä hikinä
translatiivi hieksi hiiksi
abessiivi hiettä hiittä
instruktiivi hiin
komitatiivi hikine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hie-
vahva vartalo hike-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

myöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hieneritys, hienhaju, hikihelmi, hikihuokonen, hikijumppa, hikikarpalo, hikilappu, hikiliina, hikinauha, hikipinko, hikipisara, hikirauhanen, hikitahra, hikivilla, jalkahiki, kainalohiki, tuskanhiki, villahiki, villanhiki

Idiomit muokkaa

  • hiki hatussa – ahkerasti, uuvuttavasti, hiestä märkänä

Aiheesta muualla muokkaa

  • hiki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).