Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hoen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä hokea

Hollanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

hoen n. (monikko hoenders, hoenderen tai hoenden)

  1. (yleisesti) mikä tahansa kanalintujen lahkoon (Galliformes) kuuluva lintulaji tai semmoisen yksilö
  2. (erityisesti) kesykana (Gallus gallus domesticus) tai sen yksilö
  3. (metsästys) peltopyy

Ääntäminen muokkaa

Tavutus muokkaa
  • tavutus: hoen

Etymologia muokkaa

  • keskihollannin sanasta hoen < muinaishollannin sanasta *huon < germaanisen kantakielen sanasta *hōną

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa

Keskihollanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

hoen n.

  1. kana

Kymri muokkaa

Noun muokkaa

hoen f. (monikko hoenau)

  1. ilo, iloisuus, hilpeys
  2. eloisuus, eläväisyys

Ääntäminen muokkaa

  • (pohjoismurteissa) /hoːɨ̯n/
  • (etelämurteissa) /hɔi̯n/

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa

Substantiivi muokkaa

hoen

  1. aspiroitu muoto sanasta oen