Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

holkki (5-A)

  1. pyöreä, litteä tai putkimainen suojus
  2. imuke

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈholkːi/
  • tavutus: holk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi holkki holkit
genetiivi holkin holkkien
(holkkein)
partitiivi holkkia holkkeja
akkusatiivi holkki;
holkin
holkit
sisäpaikallissijat
inessiivi holkissa holkeissa
elatiivi holkista holkeista
illatiivi holkkiin holkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi holkilla holkeilla
ablatiivi holkilta holkeilta
allatiivi holkille holkeille
muut sijamuodot
essiivi holkkina holkkeina
translatiivi holkiksi holkeiksi
abessiivi holkitta holkeitta
instruktiivi holkein
komitatiivi holkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo holki-
vahva vartalo holkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

holkkihiha, holkkinasta, laakeriholkki, tupakkaholkki

Aiheesta muualla muokkaa

  • holkki Kielitoimiston sanakirjassa