huhuilla
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huhuilla
- (taivutusmuoto) monikon adessiivi sanasta huhu
Verbi muokkaa
- (frekventatiivinen) huhuta
- huudella jostakin kaukaa (eksyneelle tms.) kutsuvasti
- Minun täytyi huhuilla koiraani metsässä.
- pöllöstä tms., sen huhuilusta: äännellä
- Viirupöllö huhuilee kiivaimmin tunnin pari ennen auringonnousua. (yle.fi)
- (murteellinen) olla tekemättä mitään; pyöriä, kuljeskella ympäriinsä toimettomana
- Missäs te kuukauden päivät huhuilitte?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuhui̯lːɑˣ/
- tavutus: hu‧huil‧la
Käännökset muokkaa
1. (frekventatiivinen) huhuta
|
Ks. huhuta |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- huhuilla Kielitoimiston sanakirjassa