huiputtaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
huiputtaa (53-C) (taivutus[luo])
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhui̯put̪ːɑːˣ/
- tavutus: hui‧put‧taa
Etymologia muokkaa
Sanan alkuperä on epäselvä. Yhden teorian mukaan se on kontaminaatio verbeistä huijata ja peiputtaa. Toisen mukaan se liittyy huipata-sanaan, ja on merkityslaina ruotsista, jossa svindel-sanalla on sekä ’huimaamisen’ että ’huiputtamisen’ merkitys. Kirjakielessä sana on tullut käyttöön vasta 1900-luvun alkupuolella.[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: huiputus
Aiheesta muualla muokkaa
- huiputtaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.