Katso myös: Hukka

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hukka (10-A)

  1. menetys, tuhlaus
    mennä/heittää hukkaan
    ajan ja rahan hukkaa
  2. hävitys, turmio, perikato
    Nyt meidät hukka perii!
  3. (murteellinen) susi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhukːɑ/
  • tavutus: huk‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hukka hukat
genetiivi hukan hukkien
(hukkain)
partitiivi hukkaa hukkia
akkusatiivi hukka;
hukan
hukat
sisäpaikallissijat
inessiivi hukassa hukissa
elatiivi hukasta hukista
illatiivi hukkaan hukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hukalla hukilla
ablatiivi hukalta hukilta
allatiivi hukalle hukille
muut sijamuodot
essiivi hukkana hukkina
translatiivi hukaksi hukiksi
abessiivi hukatta hukitta
instruktiivi hukin
komitatiivi hukkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huka-
vahva vartalo hukka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Vastineita lähisukukielissä: karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukkõ. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielistä. Sanavartalo on luultavasti germaaninen laina sanasta *sukka, josta mm. muinaisnorjan sukk. Merkitys ’susi’ on itäsuomalainen ja karjalainen merkityksen laajennus ilmeisesti sanan muista merkityksistä.[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

ajanhukka, energianhukka, hukka-aika, hukkakaura, hukkakäyttö, hukkalämpö, hukkaneliö, hukkapala, hukkaprosentti, hukkapuu, hukkareissu, hukkateille, hukkateillä, hukkatila, hukkaääni, kuorimishukka, lämmönhukka, mieshukka, nestehukka, punahukka, pussihukka, susihukka, uittohukka, verenhukka

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hukka Kielitoimiston sanakirjassa

Karjala muokkaa

Substantiivi muokkaa

hukka

  1. susi

Aiheesta muualla muokkaa

  • hukka Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Viro muokkaa

Adverbi muokkaa

hukka

  1. rempalleen
  2. tavallisesti yhdessä verbin kanssa .. hukkaan, .. häviöön, .. turmioon, .. perikatoon jms.
    hukka minema – tuhoutua; (laivasta) joutua haaksirikkoon; mennä pilalle, pilaantua; (ihmisestä) joutua rappiolle; (usk.) joutua kadotukseen

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hukka sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.