humpuuki
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
humpuuki (6)
- huijaus, petkutus
- perätön, pilailumielessä esitetty väite
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhumpuːki/
- tavutus: hum‧puu‧ki
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humpuuki | – |
| genetiivi | humpuukin | – |
| partitiivi | humpuukia | – |
| akkusatiivi | humpuuki; humpuukin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humpuukissa | – |
| elatiivi | humpuukista | – |
| illatiivi | humpuukiin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humpuukilla | – |
| ablatiivi | humpuukilta | – |
| allatiivi | humpuukille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humpuukina | – |
| translatiivi | humpuukiksi | – |
| abessiivi | humpuukitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | humpuukeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humpuuki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
< ruotsi << englanti[1]
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.