Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huntti (5-C)

  1. (slangia) satanen (rahaa)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhunt̪ːi/, [ˈhun̪t̪ːi]
  • tavutus: hunt‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huntti huntit
genetiivi huntin hunttien
(hunttein)
partitiivi hunttia huntteja
akkusatiivi huntti;
huntin
huntit
sisäpaikallissijat
inessiivi huntissa hunteissa
elatiivi huntista hunteista
illatiivi hunttiin huntteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huntilla hunteilla
ablatiivi huntilta hunteilta
allatiivi huntille hunteille
muut sijamuodot
essiivi hunttina huntteina
translatiivi huntiksi hunteiksi
abessiivi huntitta hunteitta
instruktiivi huntein
komitatiivi huntteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hunti-
vahva vartalo huntti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin kielen hundring

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huntti Kielitoimiston sanakirjassa