Wikipedia
Katso artikkeli Huntu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Huntu
 
Huntu

Substantiivi muokkaa

huntu (1-J) (monikko hunnut)

  1. yleensä päähineen osana hiuksia ja kasvoja peittävä naisten asuste
    Joissain kulttuureissa naisten on pukeuduttava aina huntuun.
    Suomessa huntu on perinteisesti kuulunut morsiamen hääpukuun.
  2. (tähtitiede) komeetan ytimen ympärille syntyvä kaasuuntuvan aineen pilvi
  3. (kuvaannollisesti) em. vaatteen kaltaisesti peittävä asia, peittävä kerros
    lumihuntu, sinappihuntu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhunt̪u/
  • tavutus: hun‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huntu hunnut
genetiivi hunnun huntujen
partitiivi huntua huntuja
akkusatiivi huntu;
hunnun
hunnut
sisäpaikallissijat
inessiivi hunnussa hunnuissa
elatiivi hunnusta hunnuista
illatiivi huntuun huntuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hunnulla hunnuilla
ablatiivi hunnulta hunnuilta
allatiivi hunnulle hunnuille
muut sijamuodot
essiivi huntuna huntuina
translatiivi hunnuksi hunnuiksi
abessiivi hunnutta hunnuitta
instruktiivi hunnuin
komitatiivi huntuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hunnu-
vahva vartalo huntu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

huntukielto, huntulavastaja, huntuparatiisilintu, huntupää, hämyhuntu, juurihuntu, morsiushuntu, suruhuntu, tyllihuntu

Aiheesta muualla muokkaa

  • huntu Kielitoimiston sanakirjassa
  • huntu Tieteen termipankissa