Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

huti

  1. (arkikieltä) ohi
    mennä huti

Substantiivi muokkaa

huti (5-F)

  1. ohilaukaus tai lyönti ohi
  2. (biljardi) lyönti, jossa lyöntipallo ei osu kohdepalloon mutta osuu johonkin muuhun palloon

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhut̪i/, [ˈhut̪i]
  • tavutus: hu‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huti hudit
genetiivi hudin hutien
(hutein)
partitiivi hutia huteja
akkusatiivi huti;
hudin
hudit
sisäpaikallissijat
inessiivi hudissa hudeissa
elatiivi hudista hudeista
illatiivi hutiin huteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hudilla hudeilla
ablatiivi hudilta hudeilta
allatiivi hudille hudeille
muut sijamuodot
essiivi hutina huteina
translatiivi hudiksi hudeiksi
abessiivi huditta hudeitta
instruktiivi hudein
komitatiivi huteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hudi-
vahva vartalo huti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

hitu, huit, tihu

Aiheesta muualla muokkaa

  • huti Kielitoimiston sanakirjassa