Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huuma (10)

  1. jonkun asian vallassa oleminen; hurmio, hurma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuːmɑ/
  • tavutus: huu‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huuma huumat
genetiivi huuman huumien
(huumain)
partitiivi huumaa huumia
akkusatiivi huuma;
huuman
huumat
sisäpaikallissijat
inessiivi huumassa huumissa
elatiivi huumasta huumista
illatiivi huumaan huumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huumalla huumilla
ablatiivi huumalta huumilta
allatiivi huumalle huumille
muut sijamuodot
essiivi huumana huumina
translatiivi huumaksi huumiksi
abessiivi huumatta huumitta
instruktiivi huumin
komitatiivi huumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

vallanhuuma, voitonhuuma

Aiheesta muualla muokkaa

  • huuma Kielitoimiston sanakirjassa