ilm
 |
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
ilm (gen. ilma, part. ilma, adit. ilma)
- sää, ilma
- Sügisel ilmad jahenevad. – Syksyllä ilmat viilenevät.
- Ilm püsib kuiv. – Sää pysyy kuivana.
Taivutus muokkaa
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | ilm | ilmad |
| Genetiivi | ilma | ilmade |
| Partitiivi | ilma | ilmu ilmasid |
| Illatiivi | ilma ilmasse |
ilmadesse (ilmusse) |
Liittyvät sanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- ilmast ilma – yhtenään, yhtä mittaa, taukoamatta, alinomaa
Substantiivi muokkaa
ilm (gen ilma, part ilma, adt ilma)
- (tavallisesti puhekielessä) maailma, joissain yhteyksissä vanhentunut.
- Lapsed kasvavad ja lähevad laia ilma. – Lapset kasvat ja lähtevät avaraan maailmaan.
- sisemine ilm – sisäinen maailma
- üle ilma – kautta maailman
- Raha ilmast otsas pole. – Raha maailmasta loppu ei ole.
Taivutus muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: ilmalik