Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

impata (73-B) (taivutus[luo])[1]

  1. hengittää, vetää keuhkoihinsa, päihtymistarkoituksessa jotain kaasua tai joitakin höyryjä
    Katulapset imppasivat liimoja ja sytyttimien butaania.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈimpɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: im‧pa‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • impata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-B