integraatio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
integraatio (3)
- yhtenäisen kokonaisuuden muodostuminen tai muodostaminen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈint̪egˌrɑːt̪io/
- tavutus: in‧teg‧raa‧ti‧o
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | integraatio | integraatiot |
| genetiivi | integraation | integraatioiden integraatioitten |
| partitiivi | integraatiota | integraatioita |
| akkusatiivi | integraatio; integraation |
integraatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | integraatiossa | integraatioissa |
| elatiivi | integraatiosta | integraatioista |
| illatiivi | integraatioon | integraatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | integraatiolla | integraatioilla |
| ablatiivi | integraatiolta | integraatioilta |
| allatiivi | integraatiolle | integraatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | integraationa | integraatioina |
| translatiivi | integraatioksi | integraatioiksi |
| abessiivi | integraatiotta | integraatioitta |
| instruktiivi | – | integraatioin |
| komitatiivi | – | integraatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | integraatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. yhtenäisen kokonaisuuden muodostuminen tai muodostaminen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: integroiminen, integroituminen
- verbit: integroida, integroitua
Aiheesta muualla muokkaa
- integraatio Kielitoimiston sanakirjassa
- integraatio Tieteen termipankissa