Suomi muokkaa

Prefiksi muokkaa

irto-

  1. irrallinen, ei pakettiin tms. kuuluva
    irtolumi, irtokappale, irtokarkki
  2. sellainen, jonka saa irti
    irtopäällinen

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

irtohiukset, irtohousut, irtokaramelli, irtokarkki, irtokaulus, irtolasti, irtolastialus, irtolehti, irtoletti, irtoliite, irtolisäke, irtolohkare, irtolukko, irtolumi, irtomaa, irtomakeinen, irtomyynti, irtonainen, irtonenä, irtonumero, irtopalmikko, irtoparta, irtopinna, irtopiste, irtopuuteri, irtopäällinen, irtoripset, irtosolu, irtotakki, irtotavara, irtotiheys, irtotilavuus, irtotukka, irtouitto, irtovuori

Aiheesta muualla muokkaa

  • irto- Kielitoimiston sanakirjassa