Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

itsenäinen (38) (komparatiivi itsenäisempi, superlatiivi itsenäisin) (taivutus[luo])

  1. toisista riippumaton
  2. joka ei ole toisen valtion osa tai alaisuudessa; suvereeni (valtiosta)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈit̪seˌnæi̯nen/
  • tavutus: it‧se‧näi‧nen

Etymologia muokkaa

Johdos sanasta itse. Valtiollisessa merkityksessä Elias Lönnrotin vuonna 1836 suomentamassaan teoksessa Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina käyttöön ottama uudissana. Ihmistä kuvaavana samnakaltaisia johdoksia on esiintynyt murteissa aiemminkin.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

epäitsenäinen

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Ville Eloranta & Jaakko Leino: "Lukijalle", Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 7. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.