itsetietoinen tuottamus

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

itsetietoinen tuottamus

  1. (oikeustiede) rikoksen tekeminen tai vahingon aiheuttaminen siten, että tekijä on mieltänyt tekonsa mahdolliset seuraukset, mutta silti tehnyt oikeudenloukkauksen luottaen siihen, ettei seurauksia sittenkään synny

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yläkäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa