Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

järkäle (48)[1]

  1. suuri epämääräinen lohkare, massiivinen kappale

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjærkæleˣ/
  • tavutus: jär‧kä‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi järkäle järkäleet
genetiivi järkäleen järkäleiden
järkäleitten
partitiivi järkälettä järkäleitä
akkusatiivi järkäle;
järkäleen
järkäleet
sisäpaikallissijat
inessiivi järkäleessä järkäleissä
elatiivi järkäleestä järkäleistä
illatiivi järkäleeseen järkäleisiin
järkäleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi järkäleellä järkäleillä
ablatiivi järkäleeltä järkäleiltä
allatiivi järkäleelle järkäleille
muut sijamuodot
essiivi järkäleenä järkäleinä
translatiivi järkäleeksi järkäleiksi
abessiivi järkäleettä järkäleittä
instruktiivi järkälein
komitatiivi järkäleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo järkälee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
järkälet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kallionjärkäle, kivenjärkäle, kivijärkäle

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48