Katso myös: , , , -ja, -jä

Kansainvälinen muokkaa

Lyhenne muokkaa

ja

  1. japanin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio, kopulatiivinen) yhdistää rinnasteisia sanoja tai lauseita
    Siellä oli poikia ja tyttöjä.
    Haluaisin tämän ja tuon.
    Koirat kirkuvat, ja lehmät lentävät.
    Menin kotiin ja aloin soittaa pianoa.
    Iltapalaksi on leipää, juustoa, kinkkua, tomaattia ja maitoa.

Ääntäminen muokkaa

Etymologia muokkaa

Suomelle, vatjalle, virolle, liiville ja saamelle yhteinen germaaninen laina. Vrt gootin jah ’ja’, ja ’niin’, jai ’todella’, ruotsin ja ’niin’, saksan ja ’niin’ ja englannin yes. Vrt. myös viron jah ’niin, kyllä’. Murteellinen merkitys ’myös’ lienee aikaisempi.[1]

Käännökset muokkaa

Adverbi muokkaa

ja

  1. (murteellinen) myös
    Minä tulen ja. 'Minä tulen myös.'
    Onko totta ja? 'Onko totta myös?'

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

ja, JA, ajatellaan yleensä taipumattomana ja taivutetaan vain jälkiosan puolesta yhdyssanamuodosteessa jos tarpeen.

  1. (logiikka) Ja-funktio JA.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Alasorbi muokkaa

Pronomini muokkaa

ja (genetiivi, datiivi ja akkusatiivi /preposition jälkeen mnjo; instrumentaali mnu; lokatiivi mnjo)[2]

  1. (persoonapronomini) minä

Espanja muokkaa

Interjektio muokkaa

ja

  1. hah (kuvaa naurua)

Hollanti muokkaa

Interjektio muokkaa

ja

  1. kyllä

Kroaatti muokkaa

Pronomini muokkaa

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus muokkaa

nominatiivi
genetiivi
akkusatiivi
mȅne/me
datiivi mȅni/mi
lokatiivi mȅni
instrumentaali mnȏm/mnóme

Liittyvät sanat muokkaa

Latvia muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (alistuskonjunktio) jos
    Ja tu ej, tad es arī eju. – Jos sinä lähdet, myös minä lähden.

Lähteet muokkaa

  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.
Verkkoversio: LEL 2012

Liivi muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja
    ja nei kōgaz − ja niin edelleen

Liittyvät sanat muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012
Verkkoversio: LEL 2012
  • Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet
oahpa.no liv-fin [liivi-suomi-liivi, osin suomeksi]

Pohjoissaame muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Aiheesta muualla muokkaa

  • ja Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Puola muokkaa

Pronomini muokkaa

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Taivutus muokkaa

nominatiivi ja
genetiivi mnie
datiivi mnie/mi
akkusatiivi mnie
instrumentaali mną
lokatiivi mnie

Ruotsi muokkaa

Interjektio muokkaa

ja

  1. kyllä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /jɑː/, /ja/, /ɑː/

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa muokkaa

Interjektio muokkaa

ja

  1. kyllä

Ääntäminen muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ja Dudenissa (saksaksi)

Serbia muokkaa

Pronomini muokkaa

(kyrillinen: ја)

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat muokkaa

Sloveeni muokkaa

Pronomini muokkaa

ja

  1. (persoonapronomini) minä

Viro muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja, sekä, (rinnakkaismuoto ning
    mehed ja naised – miehet ja naiset
    Ostsin kaks ja pool kilo mandariine. – Ostin kaksi ja puoli kiloa mandariineja.
    Töö oli raske ja nõudis palju jõudu. – Työ oli raskas ja vaati paljon voimia.
    ja siis? – ja sitten, entä sitten?

Aiheesta muualla muokkaa

  • ja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / ja

Võro muokkaa

Konjunktio muokkaa

ja

  1. (rinnastuskonjunktio) ja

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
  2. 58 Erste Person Dolnoserbsko-nimske słowniki