Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

jatkuva (10) (komparatiivi jatkuvampi, superlatiivi jatkuvin) (taivutus[luo])

  1. yhtäkestoinen, pysyvä, pitkittynyt
  2. ehyt
  3. (matematiikka) sellainen, joka ei sisällä epäjatkuvuuksia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjɑt̪kuʋɑ/
  • tavutus: jat‧ku‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

alituinen, jatkua, jatkuminen, diskreetti

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

epäjatkuva

Aiheesta muualla muokkaa

  • jatkuva Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

jatkuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä jatkua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jatkuva jatkuvat
genetiivi jatkuvan jatkuvien
(jatkuvain)
partitiivi jatkuvaa jatkuvia
akkusatiivi jatkuva; jatkuvan jatkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi jatkuvassa jatkuvissa
elatiivi jatkuvasta jatkuvista
illatiivi jatkuvaan jatkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi jatkuvalla jatkuvilla
ablatiivi jatkuvalta jatkuvilta
allatiivi jatkuvalle jatkuville
muut sijamuodot
essiivi jatkuvana jatkuvina
translatiivi jatkuvaksi jatkuviksi
abessiivi jatkuvatta jatkuvitta
instruktiivi jatkuvin
komitatiivi jatkuvine