Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

julkeus (40)[1]

  1. se, että on julkea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjulkeus/ tai /ˈjulkeu̯s/
  • tavutus: jul‧ke‧us / jul‧keus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi julkeus julkeudet
genetiivi julkeuden julkeuksien
partitiivi julkeutta julkeuksia
akkusatiivi julkeus;
julkeuden
julkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi julkeudessa julkeuksissa
elatiivi julkeudesta julkeuksista
illatiivi julkeuteen julkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi julkeudella julkeuksilla
ablatiivi julkeudelta julkeuksilta
allatiivi julkeudelle julkeuksille
muut sijamuodot
essiivi julkeutena julkeuksina
translatiivi julkeudeksi julkeuksiksi
abessiivi julkeudetta julkeuksitta
instruktiivi julkeuksin
komitatiivi julkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo julkeude-
vahva vartalo julkeute-
konsonantti-
vartalo
julkeut-

Etymologia muokkaa

sanan julkea vartalosta julke- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • julkeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40