Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

jumalaton (34-C)

  1. sellainen, jolla ei ole Jumalaa; joka ei ole uskovainen
  2. (arkikieltä) suuri, valtava
    Niiden talo on ihan jumalattoman iso!
  3. (arkikieltä) kauhea, hirveä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjumɑˌlɑt̪on/
  • tavutus: ju‧ma‧la‧ton

Etymologia muokkaa

sanan jumala vartalosta jumala- ja suffiksista -ton

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

julkijumalaton

Substantiivi muokkaa

jumalaton (34-C)[1]

  1. (vanhahtava) jumalankieltäjä, ateisti
    Paree maas ku jumalattoman suus.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumalaton jumalattomat
genetiivi jumalattoman jumalattomien
(jumalatonten)
partitiivi jumalatonta jumalattomia
akkusatiivi jumalaton;
jumalattoman
jumalattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumalattomassa jumalattomissa
elatiivi jumalattomasta jumalattomista
illatiivi jumalattomaan jumalattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumalattomalla jumalattomilla
ablatiivi jumalattomalta jumalattomilta
allatiivi jumalattomalle jumalattomille
muut sijamuodot
essiivi jumalattomana
(jumalatonna)
jumalattomina
translatiivi jumalattomaksi jumalattomiksi
abessiivi jumalattomatta jumalattomitta
instruktiivi jumalattomin
komitatiivi jumalattomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jumalattoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jumalaton-

Idiomit muokkaa

Sanonnat muokkaa
  • Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C