Suomi muokkaa

 
[1] Kahleet

Substantiivi muokkaa

kahle (48)

  1. liikkumisen rajoittamiseksi esim. nilkkoihin ja ranteisiin kiinnitettäviä rautalenkkejä, joista vanki tms. sidotaan kettingillä
  2. (kuvaannollisesti) vapautta rajoittava, sitova tekijä
    Perinteiden kahleet.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑhleˣ/
  • tavutus: kah‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kahle kahleet
genetiivi kahleen kahleiden
kahleitten
partitiivi kahletta kahleita
akkusatiivi kahle;
kahleen
kahleet
sisäpaikallissijat
inessiivi kahleessa kahleissa
elatiivi kahleesta kahleista
illatiivi kahleeseen kahleisiin
kahleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kahleella kahleilla
ablatiivi kahleelta kahleilta
allatiivi kahleelle kahleille
muut sijamuodot
essiivi kahleena kahleina
translatiivi kahleeksi kahleiksi
abessiivi kahleetta kahleitta
instruktiivi kahlein
komitatiivi kahleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kahlee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kahlet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kahlekoira, kahlekuningas, kalekoira, rautakahle

Aiheesta muualla muokkaa

  • kahle Kielitoimiston sanakirjassa