kaisla
Katso myös: Kaisla |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kaisla (9)
- jokin vesistöissä, järvissä, lammissa ja joissa tai sisäsaariston merenlahtien vesissä kasvava heinäkasvi
- järvikaisla (Schoenoplectus lacustris), Suomessa yleisin kaisla,
- kaislojen (Scirpus) suvun kasvi
- (arkikieltä) järviruoko
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑi̯slɑ/
- tavutus: kais‧la
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaisla | kaislat |
genetiivi | kaislan | kaislojen (kaislain) |
partitiivi | kaislaa | kaisloja |
akkusatiivi | kaisla; kaislan |
kaislat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaislassa | kaisloissa |
elatiivi | kaislasta | kaisloista |
illatiivi | kaislaan | kaisloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaislalla | kaisloilla |
ablatiivi | kaislalta | kaisloilta |
allatiivi | kaislalle | kaisloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaislana | kaisloina |
translatiivi | kaislaksi | kaisloiksi |
abessiivi | kaislatta | kaisloitta |
instruktiivi | – | kaisloin |
komitatiivi | – | kaisloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaisla- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sana on vanha germaaninen laina, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *gaisilan (> mm. ruotsin gissel). Sanalla on vastineita useissa lähisukukielissä, mm. inkeroisen klaisa, karjalan kaisla, vatjan glaisa ja viron kaisel. Sanojen epäsäännöllset äänteenmuutokset ja sanan runsaat murteelliset variantit selittyvät germaanisen sanan suomensukuisten kielten puhujan kannalta oudosta äänneasusta.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kaislikko
Yhdyssanat muokkaa
juurtokaisla, järvikaisla, kaislakori, kaislamatto, kaislasara, korpikaisla, litteäkaisla, merikaisla, pallokaisla, papyruskaisla, ruskokaisla, sinikaisla, sädekaisla
Muut muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kaisla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 251–252. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.