Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kakka (9-A)

  1. (lastenkieltä) uloste
    Vauvalla taitaa olla kakka vaipassa.
  2. (arkikieltä, leikkimielinen) saasta, saaste
    Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme, niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme? (J. Leskinen 1982)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑkːɑ/
  • tavutus: kak‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakka kakat
genetiivi kakan kakkojen
(kakkain)
partitiivi kakkaa kakkoja
akkusatiivi kakka;
kakan
kakat
sisäpaikallissijat
inessiivi kakassa kakoissa
elatiivi kakasta kakoista
illatiivi kakkaan kakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakalla kakoilla
ablatiivi kakalta kakoilta
allatiivi kakalle kakoille
muut sijamuodot
essiivi kakkana kakkoina
translatiivi kakaksi kakoiksi
abessiivi kakatta kakoitta
instruktiivi kakoin
komitatiivi kakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaka-
vahva vartalo kakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kakka Kielitoimiston sanakirjassa