kaksikko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kahden asian, esimerkiksi kahden ihmisen, kahden miehen tai kahden naisen, muodostama kokonaisuus
- Kaksikko käveli katua kohti kotia.
- (kielitiede) duaali; kieliopillinen luku, substantiivin tai adjektiivin muoto, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kaksi. Esiintyi sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut tai lähes kadonnut useimmista kielistä. Esiintyy kuitenkin vielä sloveniassa, saamessa ja samojedikielissä, rajallisesti austronesialaisissa kielissä ja venäjässä.
- kaksikoiden (vanhentunut Listera) suvun kasvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑksikːo/
- tavutus: kak‧sik‧ko
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaksikko | kaksikot |
genetiivi | kaksikon | kaksikoiden kaksikoitten kaksikkojen |
partitiivi | kaksikkoa | kaksikkoja kaksikoita |
akkusatiivi | kaksikko; kaksikon |
kaksikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaksikossa | kaksikoissa |
elatiivi | kaksikosta | kaksikoista |
illatiivi | kaksikkoon | kaksikkoihin kaksikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaksikolla | kaksikoilla |
ablatiivi | kaksikolta | kaksikoilta |
allatiivi | kaksikolle | kaksikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaksikkona | kaksikkoina kaksikoina |
translatiivi | kaksikoksi | kaksikoiksi |
abessiivi | kaksikotta | kaksikoitta |
instruktiivi | – | kaksikoin |
komitatiivi | – | kaksikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kaksiko- | |
vahva vartalo | kaksikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. kahden asian, esimerkiksi kahden ihmisen, muodostama kokonaisuus
|
2. kieliopillinen luku
|
3. Listera-suvun kasvi
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- [2] kahta samaa tarkoittava substantiivin tai adjektiivin muoto: duaali
Yhdyssanat muokkaa
kajakkikaksikko, kanadalaiskaksikko, pariairokaksikko, voimakaksikko
Vieruskäsitteet muokkaa
- [1] kahden ryhmä: kolmikko, nelikko, viisikko, kuusikko, seitsikko, kahdeksikko, yhdeksikkö, kymmenikkö, yksitoistikko
- [2] kahta samaa tarkoittava substantiivin tai adjektiivin muoto: yksikkö, monikko
Aiheesta muualla muokkaa
- kaksikko Kielitoimiston sanakirjassa