kaksinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kaksinen (38) (komparatiivi kaksisempi, superlatiivi kaksisin) (taivutus[luo])
- (historia) isonjaon jyvityksessä pellosta arvosanana: sellainen, josta yhtä siemenjyvää kohden saadaan kaksi siementä satoa
- Eipä tuo pelto ole edes kaksinen.
- (kuvaannollisesti, kielteisissä lauseissa) hääppöinen, kummoinen, merkityksellinen
- Eipä ollut kaksinen suoritus.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑksinen/
- tavutus: kak‧si‧nen
Etymologia muokkaa
- (isonjaon arvosana) numeraalista kaksi ja johtimesta -nen
- (kuvaannollinen merkitys) isonjaon arvosanasta
Lähteet muokkaa
- Juha Kuisma: Tupenrapinat — Idiomeja ajan uumenista, s. 18–20. Maahenki, 2015. ISBN 978-952-301-052-9.
Aiheesta muualla muokkaa
- kaksinen Kielitoimiston sanakirjassa