kallio
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kallio (3)
- kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑlːio/
- tavutus: kal‧li‧o
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallio | kalliot |
| genetiivi | kallion | kallioiden kallioitten |
| partitiivi | kalliota | kallioita |
| akkusatiivi | kallio; kallion |
kalliot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalliossa | kallioissa |
| elatiivi | kalliosta | kallioista |
| illatiivi | kallioon | kallioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalliolla | kallioilla |
| ablatiivi | kalliolta | kallioilta |
| allatiivi | kalliolle | kallioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalliona | kallioina |
| translatiivi | kallioksi | kallioiksi |
| abessiivi | kalliotta | kallioitta |
| instruktiivi | – | kallioin |
| komitatiivi | – | kallioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kallio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kallioinen
Yhdyssanat muokkaa
avokallio, emäkallio, kallioimarre, kalliojyrkänne, kalliokasvi, kalliokasvillisuus, kalliokielo, kalliokiipeily, kallioleikkaus, kalliolohkare, kalliolouhos, kallioluola, kallioluoto, kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki, kallionlohkare, kallionrinne, kallionseinä, kallionseinämä, kalliopaasi, kalliopaljastuma, kallioperusta, kallioperä, kalliopiirros, kalliopinta, kalliopohja, kallioranta, kalliosaari, kallioseinä, kallioseinämä, kalliosuoja, kiintokallio, peruskallio, pintakallio, rantakallio, silokallio
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.