Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kantama (10)

  1. välimatka, jonka verran esine pystyy liikuttamaan toista objektia
    Näiden tykkien kantama on 100 metriä. 'Nämä tykit pystyvät liikuttamaan ammusta 100 metrin päähän.'

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑnt̪ɑmɑ/
  • tavutus: kan‧ta‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantama kantamat
genetiivi kantaman kantamien
(kantamain)
partitiivi kantamaa kantamia
akkusatiivi kantama;
kantaman
kantamat
sisäpaikallissijat
inessiivi kantamassa kantamissa
elatiivi kantamasta kantamista
illatiivi kantamaan kantamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantamalla kantamilla
ablatiivi kantamalta kantamilta
allatiivi kantamalle kantamille
muut sijamuodot
essiivi kantamana kantamina
translatiivi kantamaksi kantamiksi
abessiivi kantamatta kantamitta
instruktiivi kantamin
komitatiivi kantamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kantama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kts. verbi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

kantaminen, kanto, kantomatka, välimatka

Yhdyssanat muokkaa

silmänkantama, tykinkantama, äänenkantama

Aiheesta muualla muokkaa

  • kantama Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

kantama

  1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kantaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantama kantamat
genetiivi kantaman kantamien
(kantamain)
partitiivi kantamaa kantamia
akkusatiivi kantama; kantaman kantamat
sisäpaikallissijat
inessiivi kantamassa kantamissa
elatiivi kantamasta kantamista
illatiivi kantamaan kantamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantamalla kantamilla
ablatiivi kantamalta kantamilta
allatiivi kantamalle kantamille
muut sijamuodot
essiivi kantamana kantamina
translatiivi kantamaksi kantamiksi
abessiivi kantamatta kantamitta
instruktiivi kantamin
komitatiivi kantamine