kantelu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kantelu (2)
- (oikeustiede) muutoksenhakukeino, jota voidaan käyttää hallintolainkäytössä, jos päätöksen tekemisessä on tapahtunut menettelyvirhe
- Oikeuskanslerille kaksi kantelua Maria Ohisalon tuesta Pekka Haavistolle (verkkouutiset.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑnt̪elu/
- tavutus: kan‧te‧lu
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kantelu Kielitoimiston sanakirjassa