kari
Katso myös: Kari, karı |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kari (5)
- vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
- Ajoimme karille.
- pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
- (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
- Neuvottelut ajoivat karille.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
- tavutus: ka‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kari | karit |
genetiivi | karin | karien (karein) |
partitiivi | karia | kareja |
akkusatiivi | kari; karin |
karit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karissa | kareissa |
elatiivi | karista | kareista |
illatiivi | kariin | kareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karilla | kareilla |
ablatiivi | karilta | kareilta |
allatiivi | karille | kareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karina | kareina |
translatiivi | kariksi | kareiksi |
abessiivi | karitta | kareitta |
instruktiivi | – | karein |
komitatiivi | – | kareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
karikukko, karilleajo, salakari
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kari Kielitoimiston sanakirjassa
Ainu muokkaa
Verbi muokkaa
kari, kaksipaikkainen verbi
Etymologia muokkaa
ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja
Verbi muokkaa
kari, yksipaikkainen verbi
- (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä
Lähteet muokkaa
- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
kari (gen. karja, part. karja)
Taivutus muokkaa
- monikon partitiivi karju ja karjasid
Substantiivi muokkaa
kari (gen. kari, part. kari)
- kari
- veealused karid – vedenalaiset karit
- laev on karil – laiva on karilla
Taivutus muokkaa
Substantiivi muokkaa
kari (gen. kari, part. kari)
Taivutus muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.