Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karja (9)

  1. suurehkot lihan- tai maidontuotantoon käytetyt eläimet, erit. nautakarja, tilan hyötyeläimet kokonaisuutena
  2. (halventava) ohjailtavissa oleva ihmisjoukko
    vaalikarja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrjɑ/
  • tavutus: kar‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karja karjat
genetiivi karjan karjojen
(karjain)
partitiivi karjaa karjoja
akkusatiivi karja;
karjan
karjat
sisäpaikallissijat
inessiivi karjassa karjoissa
elatiivi karjasta karjoista
illatiivi karjaan karjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karjalla karjoilla
ablatiivi karjalta karjoilta
allatiivi karjalle karjoille
muut sijamuodot
essiivi karjana karjoina
translatiivi karjaksi karjoiksi
abessiivi karjatta karjoitta
instruktiivi karjoin
komitatiivi karjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hevoskarja, karja-aitaus, karja-aura, karja-auto, karjaeläin, karjafarmi, karjakartano, karjakeittiö, karjalauma, karjamaja, karjanhoitaja, karjanhoito, karjanjalostus, karjankasvatus, karjanlaidun, karjanlanta, karjanomistaja, karjanostaja, karjanpito, karjanrehu, karjanruoka, karjanruokinta, karjantarkkailu, karjanäyttely, karjapaimen, karjapiha, karjapiika, karjapolku, karjarotu, karjarutto, karjasuoja, karjatalous, karjatarha, karjatila, karjavaras, kyyttökarja, lammaskarja, lehmikarja, lihakarja, lypsykarja, maatiaiskarja, nautakarja, nuorikarja, nuorkarja, pienkarja, pihvikarja, porokarja, rotukarja, siipikarja, siitoskarja, suomenkarja, teuraskarja, vaalikarja

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • karja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).