Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kartasto (2)

  1. Useiden karttojen kokoelma, usein kirjaksi koottuna

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑrt̪ɑst̪o/
  • tavutus: kar‧tas‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartasto kartastot
genetiivi kartaston kartastojen
kartastoiden
kartastoitten
partitiivi kartastoa kartastoita
kartastoja
akkusatiivi kartasto;
kartaston
kartastot
sisäpaikallissijat
inessiivi kartastossa kartastoissa
elatiivi kartastosta kartastoista
illatiivi kartastoon kartastoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartastolla kartastoilla
ablatiivi kartastolta kartastoilta
allatiivi kartastolle kartastoille
muut sijamuodot
essiivi kartastona kartastoina
translatiivi kartastoksi kartastoiksi
abessiivi kartastotta kartastoitta
instruktiivi kartastoin
komitatiivi kartastoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kartasto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

sanan kartta vartalosta karta- ja suffiksista -sto

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

koulukartasto

Aiheesta muualla muokkaa