kartasto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kartasto (2)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrt̪ɑst̪o/
- tavutus: kar‧tas‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartasto | kartastot |
genetiivi | kartaston | kartastojen kartastoiden kartastoitten |
partitiivi | kartastoa | kartastoita kartastoja |
akkusatiivi | kartasto; kartaston |
kartastot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartastossa | kartastoissa |
elatiivi | kartastosta | kartastoista |
illatiivi | kartastoon | kartastoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartastolla | kartastoilla |
ablatiivi | kartastolta | kartastoilta |
allatiivi | kartastolle | kartastoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartastona | kartastoina |
translatiivi | kartastoksi | kartastoiksi |
abessiivi | kartastotta | kartastoitta |
instruktiivi | – | kartastoin |
komitatiivi | – | kartastoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartasto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
sanan kartta vartalosta karta- ja suffiksista -sto
Käännökset muokkaa
1. Useiden karttojen kokoelma, usein kirjaksi koottuna
|