Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

katua

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta katu

Verbi muokkaa

katua (52-F) (taivutus[luo])

  1. olla pahoillaan jostain tekemästään; toivoa ettei olisi tehnyt jotain
    Sinun olisi syytä katua sanomisiasi.
    Sitä on nyt myöhäistä katua.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪uɑˣ/
  • tavutus: ka‧tu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • katua tehokkaasti
    1. (oikeustiede) toimia siten, että aiottu rikos jää tekemättä
    2. (oikeustiede) toimia siten, että tekeillä olevan tai tehdyn rikoksen aiheuttama vahinko jää mahdollisimman pieneksi

Aiheesta muualla muokkaa

  • katua Kielitoimiston sanakirjassa