Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keltano (2)

  1. eräitä sikurikasvien (Cichoriaceabe) heimon kasveja ukonkeltanoiden ja harakankeltanoiden suvuista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkelt̪ɑno/
  • tavutus: kel‧ta‧no

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keltano keltanot
genetiivi keltanon keltanojen
keltanoiden
keltanoitten
partitiivi keltanoa keltanoita
keltanoja
akkusatiivi keltano;
keltanon
keltanot
sisäpaikallissijat
inessiivi keltanossa keltanoissa
elatiivi keltanosta keltanoista
illatiivi keltanoon keltanoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keltanolla keltanoilla
ablatiivi keltanolta keltanoilta
allatiivi keltanolle keltanoille
muut sijamuodot
essiivi keltanona keltanoina
translatiivi keltanoksi keltanoiksi
abessiivi keltanotta keltanoitta
instruktiivi keltanoin
komitatiivi keltanoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keltano-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ahdekeltano, ahokeltano, harakankeltano, hiirenkeltano, huopakeltano, kalliokeltano, keltanokitkerö, korvakeltano, mustakeltano, mäkikeltano, niittykeltano, norrlininkeltano, oranssikeltano, ruotsinkeltano, rusokeltano, salokeltano, sarjakeltano, syyskeltano, tankikeltano, tiehäpääkeltano, tunturikeltano, ukonkeltano, viuhkokeltano

Aiheesta muualla muokkaa

  • keltano Kielitoimiston sanakirjassa