kertaus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kertaus (39)
- kertaaminen; opitun asian opiskelu uudelleen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkert̪ɑus/ tai /ˈkert̪ɑu̯s/
- tavutus: ker‧ta‧us / ker‧taus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kertaus | kertaukset |
genetiivi | kertauksen | kertausten kertauksien |
partitiivi | kertausta | kertauksia |
akkusatiivi | kertaus; kertauksen |
kertaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertauksessa | kertauksissa |
elatiivi | kertauksesta | kertauksista |
illatiivi | kertaukseen | kertauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertauksella | kertauksilla |
ablatiivi | kertaukselta | kertauksilta |
allatiivi | kertaukselle | kertauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertauksena | kertauksina |
translatiivi | kertaukseksi | kertauksiksi |
abessiivi | kertauksetta | kertauksitta |
instruktiivi | – | kertauksin |
komitatiivi | – | kertauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kertaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kertaus- |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kertausharjoitus, kertauskurssi, kertauskuulustelu, kertausmerkki
Idiomit muokkaa
- Sanonnat
- ~ on opintojen äiti – uudelleen opiskelemalla oppii parhaiten, eli opitut asiat tulisi siis aina kerrata
Aiheesta muualla muokkaa
- kertaus Kielitoimiston sanakirjassa