kiertolainen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kiertolainen (38)
- seudulta toiselle kiertelevä henkilö
- Kiertolaiset hankkivat toimeentulonsa satunnaisilla tavoilla.
- satelliitti; se joka kiertää
- Kuu on maapallon ainoa luonnollinen kiertolainen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkie̯rt̪oˌlɑi̯nen/
- tavutus: kier‧to‧lai‧nen
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiertolainen | kiertolaiset |
| genetiivi | kiertolaisen | kiertolaisten kiertolaisien |
| partitiivi | kiertolaista | kiertolaisia |
| akkusatiivi | kiertolainen; kiertolaisen |
kiertolaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiertolaisessa | kiertolaisissa |
| elatiivi | kiertolaisesta | kiertolaisista |
| illatiivi | kiertolaiseen | kiertolaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiertolaisella | kiertolaisilla |
| ablatiivi | kiertolaiselta | kiertolaisilta |
| allatiivi | kiertolaiselle | kiertolaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiertolaisena (kiertolaisna) |
kiertolaisina |
| translatiivi | kiertolaiseksi | kiertolaisiksi |
| abessiivi | kiertolaisetta | kiertolaisitta |
| instruktiivi | – | kiertolaisin |
| komitatiivi | – | kiertolaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiertolaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiertolais- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kiertolainen Kielitoimiston sanakirjassa