Wikipedia
Katso artikkeli Kiikari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiikari (6)

  1. (myös monikossa) optinen laite jossa on yhdistetty kaksi pienikokoista ja yksinkertaista kaukoputkea

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiːkɑri/
  • tavutus: kii‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikari kiikarit
genetiivi kiikarin kiikarien
kiikareiden
kiikareitten
partitiivi kiikaria kiikareita
kiikareja
akkusatiivi kiikari;
kiikarin
kiikarit
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikarissa kiikareissa
elatiivi kiikarista kiikareista
illatiivi kiikariin kiikareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikarilla kiikareilla
ablatiivi kiikarilta kiikareilta
allatiivi kiikarille kiikareille
muut sijamuodot
essiivi kiikarina kiikareina
translatiivi kiikariksi kiikareiksi
abessiivi kiikaritta kiikareitta
instruktiivi kiikarein
komitatiivi kiikareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiikari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kiikarikivääri, kiikaritähtäin, prismakiikari, teatterikiikari, tähtäinkiikari

Idiomit muokkaa

olla kiikarissa — olla suunnitelmissa; olla romanttisesti kiinnostunut jostakusta

Aiheesta muualla muokkaa