kiikku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- keinu
- (digitaalitekniikka) komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkiːk.ku/
- tavutus: kiik‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiikku | kiikut |
| genetiivi | kiikun | kiikkujen |
| partitiivi | kiikkua | kiikkuja |
| akkusatiivi | kiikku; kiikun |
kiikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiikussa | kiikuissa |
| elatiivi | kiikusta | kiikuista |
| illatiivi | kiikkuun | kiikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiikulla | kiikuilla |
| ablatiivi | kiikulta | kiikuilta |
| allatiivi | kiikulle | kiikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiikkuna | kiikkuina |
| translatiivi | kiikuksi | kiikuiksi |
| abessiivi | kiikutta | kiikuitta |
| instruktiivi | – | kiikuin |
| komitatiivi | – | kiikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiiku- | |
| vahva vartalo | kiikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. keinu
|
Ks. keinu |
2. digitaalitekniikka
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: kiikkua, kiikutella, kiikuttaa
Yhdyssanat muokkaa
hirsikiikku, hyppykiikku, kaulakiikku, kiikkuhevonen, kiikkulaulu, kiikkulauta, kiikkurekki, kiikkustuoli kiikkutuoli
Aiheesta muualla muokkaa
- kiikku Kielitoimiston sanakirjassa