kiilua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- heijastella valoa, erityisesti pienestä kohteesta
- Kissan silmät kiiluivat pimeässä.
- Murskeen seassa kiilui kissankulta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkiːluɑˣ/
- tavutus: kii‧lu‧a
Etymologia muokkaa
vuoden 1642 Raamatusta kirjakieleen tullut sana[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kiilua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).